Joulukonsulttimuistio, osa 6
Ah, rauhallisempi päivä toimistolla. Itsenäisyyspäivänä ihmiset ostavat kaupan tyhjäksi nakeista, perunasalaatista ja sinivalkoisista kynttilöistä. Telkkarista katsotaan Tuntematonta sotilasta (se Laineen 1955 versio tai Louhimiehen 2017 versio, kukaan ei muista Mollbergin 1985 versiota) ja lopulta pynttäydytään, oli kutsu Isolle kirkolle juhlimaan käynyt tai ei.
Nautin erityisesti Ahtisaaren ja Halosen ajasta, jolloin Itsenäisyyspäivän vastaanotolla alkoi näkyä entistä enemmän tavallisen rahvaan edustajistoa. Toisaalta kaipaisin entistä enemmän vanhojen aikojen kansallispukuja linnaan, sillä niitä näkee enää verrattain harvoin. Ehkä tänä vuonna joku tuunaa Hämeenpuvusta uuden, modernin version? Osaamista Suomessa modistaa ja uudistaa on kyllä, mutta rohkeutta kantaa kansallispukua toinen toistaan upeampien sifonkien ja taftien keskellä, puuttuu.
Eva Polttilan ääni on Matti Röngän lisäksi minulle se ainoa oikea tapa kuunnella vastaanottoa. Onneksi myös Sami Sykön napakat kommentit huvittavat minua. Huhujen mukaan kaikki lapset eivät jaksa katsoa Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mutta mitäpä minä siitä tietäisin. Kirjaan tälle päivälle kaikille aina hyvät pisteet, sillä joskus pitää voida asioita katsoa silkkihansikkaiden sormien lävitse.
Kuudes päivä: Muista katsoa linnan juhlat. Kierrä tarkistamassa, että yksikään sinivalkoinen kynttiläpari ei tuiki enää kello 22 jälkeen. Koordinoi keskustan kanssa, että jokainen juhlija on päässyt kotiin. Kierrä lumihanget, jos tarpeellista.
Vastaa