Joulukonsulttimuistio, osa 22

Minä yritin pitää jotenkin kasassa itseni. Mitä ihmettä – ei kinkkua joulupöytään? Ei kalaa? Mitä ihmettä oli tuo porkkala, joka kyllä etäisesti näytti ilman silmälaseja kalalta, mutta oli rapempaa, kuin vakuumipakattu kala. 

Oli liikaa muutoksia. Lapsille palveluita lahjaksi, ei enää käpylehmää tai ponitaloa. Aikuisille ei enää villasukkia, elleivät ne olleet jotenkin kuulisti hipsterit, sellaiset, kuin mummo olisi ne tehnyt, vaikka oikeasti ne oli tehnyt mainostoimistoa työkseen pyörittävä kolmekymppinen mies sokeiden lampaiden yöllä keritystä villasta, joka oli värjätty kurkumalla ja syksyn sienisadolla. Tai sitten sukkien takana oli joku sukkagate, sukkahaaste tai joku muu, mistä saattoi räpsiä kuvia ja jakaa toisille, kaukanakin asuville asukkaille. 

Minä koitin kovasti kutoa perässä, mutta tällä tahdilla aikaan sain vain harmaata kalastajaa vihreällä raidalla. Olisipa edes ollut vauva-alpakan lankaa, mutta vihaisen lampaan karhealla mentiin. 

22 joulukuun, 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *