Joulukonsulttimuistio, osa 21

TUPA eli tulospalkkiotavoitteisiin olisi jotenkin päästävä. Tavoitteet olivat muuttuneet vaativammiksi ja tiukemmiksi vuosi vuodelta – välillä tuntui, että niin tiukoiksi ja vaativiksi, ettei niihin enää tavallisella suoriutumisella päässyt. Koko vuoden sai kehitellä omia metodejaan, joilla edellisen vuoden mittarit ylittyisivät. Yleensä siihen kuitenkin tarvittiin tauotonta työtä koko marras- ja joulukuun, että päästiin lähelle totetumista.

Monet asiat eivät kuitenkaan olleet kiinni meistä tontuista, vaan esimerkiksi ympärillä pyörivä maailma sekä ilmastonmuutos vaikutti tavoitteisiin. Vuonna 2010 tavoitteisiin kirjoitettu Valkean joulun -sääntö tuntui ruuhka-Suomessa lähinnä ilkeilylle, mutta toisaalta osui päättäjien lahjasaldoon. Miten niin muka ei voisi pikkuinen Suomi vaikuttaa päästöihin? Kyllä jokainen oman osansa verran saattoi kantaa kokoon. 

Teollisuus ja autot olivat ne, jotka meillä oli otettu syyniin. Viimeisimpänä saatiin menemään läpi liha pahan alkuna ja juurena. Yli sata vuotta siinä menikin, että Suomessa ehditiin unohtaa, mistä jouluruuatkin tulevat.

Meillä on lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa – toki kinkkukin, mutta kasvispainotteisia ne perinteisimmät ovat. Parin sadan vuoden takaa on tuttu jo rosolli eli sallati, ja jouluruuiksi herkkuja on nimitetty kekrin eli sadonkorjuujuhlan takia. Mutta ymmärtäähän sen, että asiat unohtuvat. Kolme sukupolvea näkee vain sadan vuoden taakse, ja on helpompaa elää nykyhetkessä kuin katsoa taakse- tai eteenpäin. 

21 joulukuun, 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *