#järjestöpäiväkirja – oodi suomalaisille järjestöille

Rakas #järjestöpäiväkirja,

 

Minä ihailen, kunnioitan ja olen ihastunut suomalaisiin järjestöihin ja siihen, miten innokkaasti suomalaiset järjestöissä vapaaehtoistyötä tekevät. Suomessa on noin 105 005 rekisteröityä järjestöä (tilanne 31.12.2017) ja suomalaiset vapaaehtoiset tekevät keskimäärin noin 18 tuntia kuukaudessa vapaaehtoistyötä (Helsinkimissio; Kansalaisareena).

 

Ensimmäinen järjestö, johon liityin itsenäisesti, oli Suomen Punainen Risti. Koulukaveri oli lähtenyt mukaan postikorttikampanjaan, jolla hankittiin uusia jäseniä. Näin lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin ajatellen järkevämpää olisi ollut maksaa saman tien ainaisjäsenyys, mutta uskollisesti maksan vuosittain maksun edelleen. Olen hiljainen jäsen, joka tietää kyllä verenluovutuksen, kaveritoiminnan, avainten palautuspalvelun sekä nälkäpäiväkeräyksen, mutta osallistuu mukana erittäin harvoin. Ensiapukurssit olen käynyt kyllä Punaisen Ristin kautta.

 

En voi sanoa, että ensimmäinen työpaikkani olisi ollut järjestössä, mutta ylpeydellä kerron, että ensimmäinen “oman alan työpaikkani” eli työ, johon olen saanut koulutuksen, on ollut järjestössä. Samoin kaikki pidemmät työsuhteet kymmenen vuoden urallani. Järjestöjä, joissa olen työskennellyt ja joiden kanssa olen saanut tehdä yhteistyötä, on yhdistänyt työ nuorten ja nuorten parissa työtä tekevien hyväksi. Työtä on saanut tehdä kädet savessa, omien arvojen mukaisesti ja tuntien tekevänsä tärkeää työtä yhteiskunnallisesti.

 

Huomasin viime vuonna perustelevani -liian monta kertaa – intoani järjestöjen toiminnassa mukana olemiseen “rakkaudesta lajiin” -fraasilla. Tänä vuonna haluan viedä tuon rakkauden konkreettiselle tasolle.

Tämä on viikottain ilmestyvä blogisarja suomalaisista nuorten parissa ja nuorten hyväksi toimivista järjestöistä.

 

Blogitekstin julkaisu Kalevalanpäivänä ei ole sattumaa. 1835 julkaistu Elias Lönnrotin kokoama ja kirjoittama Kalevala kertoo suomalaisesta kansantarustosta. Sen tunteminen on mielestäni kuin osa suomalaisen kulttuurijärjestötoiminnan tuntemista.

Kalevalasta on tehty versioita moneen makuun ja sen tarinoiden kokoaminen on tehty keräämällä ja haastattelemalla ihmisiä. Tai jalkautumalla tekijöiden pariin, kuten jargon monesti kertoo.  

 

Minä lähdin tapaamaan järjestöjen toimijoita, etsimään, kohtaamaan, kuulemaan ja oppimaan. Järjestön pyörimiseen tarvitaan missio, resursseja ja intoa. Kaikkia niitä halusin löytää ja kaikista niistä halusin kertoa. 

 

Tämän blogin kertoo tekijöistä järjestöissä, vapaaehtoisista ja jäsenistä sekä “onelinereistä”: Mitä jokaisen tulisi muistaa teidän järjestöstä.

 

Rakas #järjestöpäiväkirja – olen innoissani.

 

Lähteet:

Yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien lukumäärät. Patentti- ja rekisterihallitus. Noudettu 21.2.2018; päivitetty viimeksi 2.1.2018 https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistysrekisterintilastoja/lukumaaratyhdistysrekisterissajauskonnollistenyhdyskuntienrekisterissa.html

 

Lehdistötiedote: Suomalaiset tekevät yhä enemmän vapaaehtoistyötä. Noudettu 22.2.2018. https://www.helsinkimissio.fi/tiedotteet/tutkimus-suomalaiset-tekev-t-yh-enemm-n-vapaaehtoisty-t

 

Kasvatetaan verkostoja!
helmikuu 28, 2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *