Kun blogi hiljeni ja omat opit lensivät romukoppaan

Tiedättekö sellaisen sanonnan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? Minä tiedän, ja olen taas viime syksynä saanut tuta se omakohtaisesti. Siis mitä?

Viime kesänä – toukokuussa jos tarkkoja ollaan – otin vastaan opetustyön ammattioppilaitoksessa ja ihan oman osaamisen ytimessä. Elokuusta eteenpäin työ imaisi ihan sisälleen niin, että #järjestöpäiväkirja, #someluuri ja kaikki muut kevään 2018 projektit väistivät toiminimen alla. Opetustyön piti olla määräaikainen ja yrityksen pariin olin täyspäiväisesti palaamassa vuoden 2019 alusta.

Jo vuoden 2018 loppupuolella alkoi näkyä vihreää valoa opetustyön jatkumiselle. Olin varovaisen innostunut, tätä kirjoittaessani jo riemuissani. Vuonna 2018 sain Kasviolta sen mitä toivoinkin: sen toiminta elätti minua ja minä osoitin itselleni, että yrittäjyydellä ja freelancer-töillä voi elää. Viime vuonna opetettuani niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin senioreitakin olen silti todella iloinen opetustyön jatkumisesta nimenomaan ammatillisessa oppilaitoksessa. On kiinnostavaa seurata reformia ruohonjuuritasolla!

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Viestintästrategia lipsui ja vettyi joka suunnasta, somestrategiasta en kehtaa edes kertoa, ja voin sanoa, että oma liiketoimintasuunnitelma ja sen toimenpiteet kylmäsoittoineen, liideineen ja uusine kontakteineen on odottanut hyvässä mapissa. Oman blogin viikottaisen julkaisun jälkeen tahti on tuntunut nyt turhauttavalle – eikä vähiten siksi, että #järjestöpäiväkirja -blogin tekeminen on ollut mahtavinta siksi, että järjestötoimijat Suomessa ovat puhdasta kultaa!

Eräänä tietokoneensiivouspäivänä löysin kuitenkin allaolevan kuvan, joka muistutti, että joskus unelmat toteutuvat vähän viiveellä. Vuosi 2018 oli opettavainen, ja vuodesta 2019 tulee sellainen myös.

Teen edelleen mielelläni yhteistyötä niin probono ja valmennusperiaatteella kuin lyhyinä toimeksiantoina päätyön ohessa. Kirjoitan mielelläni juttuja järjestöistä #järjestöpäiväkirja -blogiin tai toimin järjestöaktiivina. Sparrailen #someluuria sillä mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että sosiaalinen media kiinnostaa edelleen vuonna 2019!

Tällä tekstillä annan kuitenkin itselleni luvan keskittyä vähempiin asioihin kerrallaan ja viestin, että minuun saa parhaiten yhteyden joko mailitse tai esimerkiksi LinkedInin tai Facebookin välityksellä. Uuden aineiston tuottamiseen käytän kuitenkin juuri nyt vähemmän aikaa.

Kiitos sinulle, lukija! Kiitos kaikki #järjestöpäiväkirjan sadat lukijat ja kymmenet #someluuri soittelijat. Teitte vuodesta 2018 mahtavan! Ja te, vuoden 2018 asiakkaat, kiitos! Sain teiltä varmasti oppia useamman opuksen verran – varsinkin yritystoiminnan pyörittämisestä. Ihminen ei ole saari, suutarin lapsella ei ole kenkiä sekä eteenpäin sanoi mummo lumessa – nämä kaikki ovat jo liian kuluneiksi tuomitut sananlaskut, joita aion tänäkin vuonna viljellä niin puheessani kuin kirjoituksissakin.

tammikuu 2, 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *