Voiko sosiaalinen media olla luokkahuoneen tai koulutustilan korvaaja?

Sosiaalisen median alustat voivat toimia oppimisympäristönä

Tämä postaus on osa Haaga Helia opettajakorkeakouluopintoja ja julkaistu alunperin tammikuussa 2017. Teksti on uudelleen muokattu, päivitetty ja päivitelty kesäkuussa 2018. 

Olen toteuttanut vuosien varrella useita eri oppimisympäristökokeiluita: ensimmäisen mese-ryhmän vedin kevättalvella 2009, Whatsapp-ryhmäkeskustelua käytiin opintosuorituksena syksyllä 2014. Viimeisimpiä ympäristöjä säännöllisesti ovat olleet webinaarit sekä yksilölliset valmennukset messengerin ja Whatsappin-kautta. Monissa oppilaitoksissa verkko-opetustilana käytetään esimerkiksi koulun omaa Moodle-järjestelmää tai muuta valvottua ympäristöä, itse olen testannut MOOCien lisäksi Moodlet ja jopa kaupalliset somealustat toiminnassa. Uusimpia alustoja joita olen käyttänyt ovat Slackin kanavat koulutuksissa, Instagram-storiesit sekä Googlen Hangouts. 

Verkko oppimisympäristönä on aivan yhtä monitahoinen kuin luokkahuonekin, mutta monesti unohtuu verkossa tapahtuva vuorovaikutus kun mennään mukaan välinekikkailuun. Joten vaikka nyt muutamasta välineestä mainitaankin, kyllä kohtaaminen on tärkeintä verkko-ohjaamisessa ja sen oppimisympäristöissä ja omaan ilmaisuun kannattaa kiinnittää huomiota. Itse olen laveasanainen sekä IRL että verkossa, toisille sopii niukempi tyyli.

Sosiaalisen median kaupallisissa alustoissa on omat eettiset haasteensa, mutta monille nuorille ne ovat selkeimmät ja helpoimmat käyttää. Ne ovat kuitenkin tarjonneet helppoa ja nopeaa sekä toimijan näkökulmasta edullista alustaa toimintaa. Olen testannut ja käyttänyt Facebookia, Messengeriä (ennen ja jälkeen uudistusten), Instagramia, Twitteriä, WhatsAppia ja jopa SnapChattia ohjaamiseen. Keskeistä, mitä olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana on nuorten kyky ja halu hallita omaa verkkopreesensiään ja sitä mitä esimerkiksi Instagramin syöte heistä ja heidän toiminnastaan kertoo. Siksi onkin eettisesti vaikeaa (en sano väärin, mutta väärin se on) olettaa, että esimerkiksi hyväksyttävään kurssisuoritukseen omalta Instagram-tililtä pitäisi lähettää viesti tietyllä asiasanalla eli hashtagilla.

Some muuttaa osallistumisen aikajännettä. On merkitystä, näkyykö viestin perässä, että se on nähty ja luettu vai ei (uusi ominaisuus Slackissa – tiedoksi työkäyttäjille). Tai kuinka kauan keskustelufoorumilla viesti on näkyvissä ennen reagointia. Jos siis lähdet tähän oppimisympäristöön, hyväksy tai kerro etukäteen, että vastauksia annetaan ympärivuorokautisesti tai rajaat itse ajan, jolloin vastaat. Sosiaalisen median ”primetime” ovat aamun matka-ajat noin kuudesta yhdeksään, lounastauko sekä viidestä yhdeksään. Ei siis ole kovin fiksua rajata omaa vastailuaan vain kahdeksan ja neljän väliin.

Kieli. ÄLÄ HUUDA – et kai huutaisi muutenkaan työympäristössä? Nyansseilla, murteella ja sisällöllä on merkitystä. Jos epäröit omaa kirjallista ilmaisuasi, tee kuva tai kuvaa vaikka video. Se on muuten hieno ja opettavainen kokemus seurata omaa ilmaisua muutenkin. Mitä – sanonko minuutissa kolmekymmentäkaksi kertaa no? Tai nostanko kulmakarvoja aina kun olen epävarma?

Paikasta vapaa. Vaikka aamutakissa töihin? Pienessä flunssassa? Ajatus nuhaisessa nenässä tuskin kulkee aivan priimana, mutta ainakaan kukaan ei saa nuhaa sinulta. Ottaako siis livetilaa, verkkopuhelua, työskentelyä yhteisessä tilassa kuten Slackin tai Lyncin kautta? Vai olisiko siirtymä päivän aikana liian aikaavievä? Mitä muuta sosiaalinen media oppimisympäristönä voi tuoda? Informaatiota, linkkejä, tietoja, kuvia, aineistoja sekä omaa tuotantoa voi jakaa helposti.

Resurssien pienentyessä verkkovältteisyys ei vähene. Tilat ovat suuri kuluerä missätahansa koulutuksen ympäristössä. Ja vuonna 2017 nousee tarinallisuus ja kuvan tarpeellisuus entistä enemmän sosiaalisessa mediassa (tämä kristallipallo on kyllä ollut tehokas). Kannattaa siis tulla aallonharjalle mukaan. Harvassa ovat enää ne, joilla taskussa ei kulje ”älypuhelin”, ja omat lapseni kyselivät vastikään mikä ihme se lankapuhelin on (eivätkä tunnistaneet sitä kuvasta ilman käyttöä).

Järjestimme opeopinnoissa verkkokokoknaisuuden ja jaottelimme omaan osuuteemme muutamia eri näkökulmia: oma työrooli verkossa, someketti, some oppimisympäristönä sekä ansaitusti ”mitä jos en käytä somea”, jossa hyödynnetään IRCiä (ei sitä kuvagalleriaa vaan oikeaa Irciä – sen sosiaalisuudesta voimme toki myös olla montaa mieltä). Kaikista osuuksista tullaan keskustelemaan Facebook-livetilassa / Ircissä viidentoista minuutin ajan etukäteen ilmoitetun aikataulun mukaan.

Sinä osaat, sinä voit. Kokeilemalla oppii ja hyviä benchmarkkauksia sekä avauksia löytyy jo monesta suunnasta.

Moni ajatus on edelleen aivan validi ja ajankohtainen. Sen lisäksi, että näitä asioita pohtivat koulutusjärjestäjät, oppilaitokset sekä asiantuntijaorganisaatiot ne ovat tarpeellisia ihan jokaiselle, jonka päivittäinen työ sisältää kommunikaatiota ja tietokoneella työskentelyä sekä niille, jotka hallinnoivat, manageroivat ja innostavat verkkoyhteisöjä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *