Seminaarit ja verkostoitumistilaisuudet ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin!

Joskus kiireen keskellä reflektoinnit jäävät vähän odottamaan. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä toista kertaa järjestetty Upea Ura -koontini pääsee siksi vasta nyt eetteriin – joskus kela pyörii isompaa ja hitaammin. Huomaan selvästi, että pian koittava loma eli kirjoitus- ja sometauko tekee varmasti hyvää.

Viime vuonna en ehtinyt saada lippua Upeaan uraan tai olin työkeikalla – kuka enää vanhoja muistaa – mutta tänä vuonna olin kärppänä paikalla, kun verkostoni jäsen huuteli lippujen tulleen myyntiin. Jo ennen tilaisuutta olin ehtinyt sopia useamman LinkedIn verkostoon kuuluvan mahtavan tyypin kanssa tapaamisen tilaisuuteen, ja olin bongannut esimerkiksi Mothers in Business -järjestön olevan siellä esillä (olen MiBin someaktiivi) joten tuttuja ja seuraa oli luvassa. Muutama tutun tuttu puhujakin seminaarissa oli.

 

Festaritviittausta ja kuvaräpsyjä

Lähdin seminaariin nauttimaan mikä minulle ilmeisesti tarkoitti sitä, että en tehnyt muistikirjaan muistiinpanoja, vaan seminaaritviittasin (olkoon vanhentunut tapa seurata – minulle tapa tehdä muistiinpanoja) ja kuvasin kalvoja. Myöhemmin tajusin, että suuri osa esityksistä oli saatavilla myös verkossa. Seuraavat muistiinpanot siis perustuvat tweeteille ja kuville, jota tilaisuudesta räpsin.

Milla Halmeen avaussanoista mieleen jäi yleisön hurmio: aplodit, into, odottava tunnelma. Naisten voimautumiseen kannustaminen ja oman elämän johtajuuden syleily. Kun Accenture pääsi oman puheenvuoronsa pariin, saimme kaikki kertoa odotuksiamme menti.com palvelussa päivän suhteen. Inspiraatio, innostuminen ja verkostoituminen nousivat vahvimmin esille. Omalta osaltani voin kiittää, että kaikki edellä mainitut toteutuivat. Naisjohtajien kuuntelu ja varsinainen itsensä likoon laittaminen teki vaikutuksen: huumoria, apua ja verkostoja. Epäilen, että ainakin viisi yleisössä ollutta innostui puheenvuoron perusteella laittamaan avoimen hakemuksen Accenturelle!

Omien Suomen Mentorit -kokemuksien vuoksi suuntasin toki kuuntelemaan Laura Ihamuotilaa ja hänen tiimiään mentoroinnin tärkeydestä. On hienoa, että mentoroinnista puhutaan yhä enemmän – niin hiljaisen tiedon siirtona kuin reverse-mentorointina, joissa molemmilla osapuolilla on saava-rooli.

Äiti-minä rynnisti kuuntelemaan vauvojen keskelle perheystävällisen työpaikan tunnusmerkkejä ja kehitysmahdollisuuksia ja mahtui päivään uskomaton Hakolan huonekalutehtaan tarinakin.

 

Tulevaisuus mietityttää ihan jokaista!

 

Päivän yksi vakuuttavimpia ja eniten mieleen jääneitä puheenvuoroja oli Minna Koskelon alustus tulevaisuudesta, tulevaisuuden työelämätaidoista ja siitä, miten tulevaisuutta voi omassa elämässään ennakoida. Vaikka luennolta ei ollut mukaan saatavissa omaa kasipalloa, jotakin avaimia nappasin mukaan ja yritän niillä asettautua ajan jatkumoon mukaan. Koskelon esityksessä vahvasti korostuivat vuorovaikutuksen, empatian ja itsetuntemuksen taidot, joista varsinkin viimeistä olen koneoppimisen mukaan pohtinut.

Koska ihminen on jatkuvassa muutoksessa, olisi turvallista ajatella, että kone voisi analysoida ja tuntea meidät paremmin kuin itse tunnemme itsemme. Se voisi objektiivisesti pohtia vahvuuksiamme ja ehdottaa sen perusteella seuraavaa liikettä uralla tai elämässä.

 

Huijarisyndrooma vaivaa monia, mutta siihen on lääkkeitä!

Toinen mieleen erityisesti jäänyt luento oli Arja Parpala puhumassa oman osaamisen tunnistamisesta ja varsinkin huijarisyndrooman selättämisestä. Tiesithän, että itsensä mollaaminen altistaa huijarisyndroomalle? Siksi esimerkiksi tänään on hyvä päivä lopettaa itsensä mollaaminen, jos et sitä jo 10 vuotta sitten tehnyt!

Parpalan mukaan huijarisydrooman anatomia on seuraava: Hujiarisyndroomaa ruokkii omalle osaamiselle sokeutuminen, samanlaisuuden kuvitelma ja negatiivisuusherkkyys. Toisaalta ympäristö altistaa sille myös: monen some-editoitu elämä, asiantuntijatyön kupla ja tulevaisuuden epävarmuus synnyttävät ajatuksen kehiä, jotka voivat johtaa itsensä jatkuvaan kyseenalaistamiseen, jatkuvaan tarpeeseen ylittää itsensä ja tarpeeseen varmistella, ettei kukaan huomaisi omia heikkouksia. Huijarisyndroomassa tyypillisesti ajatellaan, että esimerkiksi työpaikka on saatu vahingossa, tai vähätellään omia saavutuksia. Siksi omia onnistumisia ja osaamisalueita on hyvä tasaisin väliajoin (esimerkiksi juuri loman kynnyksellä!) kerrata ja iloita!

 

Tunnustan myöhästyneeni puolesta esityksistä alusta pari minuuttia. Ekstroverttinä rupattelin niin, että unohdin kellon juoksun. Oli kahviseuraa, lounasseuraa, vessaseuraa.. Niitä ihmisiä, joilta esitysten ulkopuolelta sai valtavasti inspiraatiota. Kiitos sinä, joka kerroit tulevasta kirjaprojektista ja sen vaiheista ja sinä, joka jaoit henkilökohtaisia kokemuksia. Kiitos sinä, jonka kanssa yhteistyötä ”paalutettiin” viesteillä seuraavana päivänä ja sinä, jonka kanssa käveltiin sitten koteja kohti.

 

Kiitollisuudessa on onnellisuuden siemen. Oli mahtava olla mukana Upeassa Urassa – toivottavasti se on ensi vuonnakin taas mahdollista!

Kasvatetaan verkostoja!
error

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *