Joulukonsulttimuistio

Tästä alkaa vuoden 2019 joulusatu, Joulukonsulttimuistio. Tänä vuonna halusin tehdä joulusadun, sillä ilmastonmuutoksen myötä talvi on Suomessakin yhä lyhyempi, työelämä epävarmempi ja lama lähempänä kuin uskommekaan. 

Samalla tavalla kun kerron tätä satua ensilumien ensipäivinä (lokakuussa!), tulee lumesta satua lopulta Etelä-Suomessa, sillä sää muuttuu hitaasti, mutta varmasti leudompaan. Itse pidän lyhyemmistä talvista, mutta olin kivuliaan tietoinen, mitä lieveilmiöitä esimerkiksi jäätiköiden ja otsonikerroksen osalta siihen liittyy. Mutta ne ovat niitä ikäviä tosiasioita.

Tämä on Joulukonsulttimuistio. 

Hauskaa sinänsä, että Joulukonsulttimuistiota varten hain paljon tietoa – luin HS.fi sivuston luetuimpia artikkeleita vuodelta 2018 ja 2019, googletin sanojen merkityksiä sekä tarkistin eri tietokirjoista faktoja niin jouluruuista kuin sanojen alkuperästäkin. Vaikka on kursiivisessa roolissa ja siis aivan päästä vedetty ja hattu silmillä kirjoitettu, on siinä vissiä perää. Mitään suoria lainauksia se ei kuitenkaan sisällä. 

Yksi yllättävimpiä löydöksiäni oli tarinan, Joulukonsulttimuistio, etymologinen tausta. Suurimmalla osalla ihmisistä on joku käsitys siitä, mitä konsultti tekee, ja millaisissa tilanteissa muistio laaditaan. En kuitenkaan löytänyt vedenpitävää tai edes etäisesti selittävää, luotettavaa näkökulmaa sille, mitä konsulttimuistio oikeastaan tarkoittaa. Onko se taas yksi jargonsana, joilla pyritään tekemään eroa sille, kuka on ammattilainen, jolle kannattaa maksaa, ja kuka asiakas, joka maksaa pyydetyn hinnan? 

2. Joulukonsulttimuistio,

syksy 2019. Palautetaan Korvatunturille. Raportin numero 3H912XMA5

Raportin laatija: Tiuku Tonttu, asemapaikka Pakila, Helsinki.

Jään vuorotteluvapaalle kahdenkymmenen neljän päivän päästä. Nyt on toinen päivä joulukuuta. Olen saapunut asemapaikalleni Pakilaan nyt viidennen kerran ja tarkistanut asukkaiden lukumäärän vastaavan listaa. Lisäsin kolme syntynyttä vauvaa, joista yhdellä ei ole vielä nimeä, ja yhden nimeä en ymmärtänyt. Käytämme hänestä nimeä Kooli, sillä jotain vokaaleita siinä nimessä oli ja etäisesti siitä tuli mieleen jotain, mutta niin tyylikäs se vauva oli, että varmasti olivat ihan ensikertalaiselle hankittu aivan kaikki ensikertaisen hienot pukimet, vaikka ei tämä Kooli niistä mitään ymmärtänyt, ja ensitapaamisellamme otti ja töräytti löysää selkään asti. Onneksi sentään ehdin piiloon ennen Koolin vanhempien saapumista, jotka varsin ysärityyliin “coolisti” hoitivat tuon keskellä yötä tapahtuneen luomulannotteen siirtämisen ja poistamisen. 

Ihmettelin ensin hopeista, suurta, joulupalloa olohuoneessa, mutta ymmärsin pian sen jälkeen, että kyseistä palloa ei olla ripustamassa minnekään, vaan sen päällä pompitaan hytkytellen vauvaa. Kun kokeilin itse, pallo karkasi ja rämähdin nurkkaan nokatusten jackrusselinterrierin kanssa. Sen mielestä minun olisi ollut hyvä poistua, ja olin itsekin samaa mieltä, mutta meille tuli yhteinen ongelma. Haju paljasti, että jossain paloi! Lähdimme etsimään kiireisesti hajun alkulähdettä ja paikaillistimme sen nopeasti pesuhuoneeseen. “Onko se sauna?” sähähdin koiralle, joka tuijotti minua vaativasti. Minun pitäisi tarkistaa tilanne. Uskaliaasti ja valmiina huutamaan apua avasin pesuhuoneen oven. Mitään ei näkynyt. Kytikö palo? Hiivin saunaan. Siellä oli hiljaista. Jopa saunatonttu oli käynyt nukkumaan. 

Haju voimistui edelleen. Se tuli pesuhuoneesta, pyykkikorista. Avasin pyykkikorin ja silloin näin sen: valkoisen, koon 56 kokoyöpuvun tahriintuneena keltaiseen, tahmeaan ja haisevaan vauvan kakkaan. “Go Kool” ajattelin, suljin kannen ja hiivin raportoimaan löydökseni terrierille. Se vingahti, joten annoin sille nenää rauhoittavaa ainetta. Nyt se voisi levätä pari tuntia ilman, että haju saisi sen silmät vuotamaan. Jos aioin ehtiä tarkkailemaan aamutoimia, nyt olisi aika lähteä suoristamaan ranka pariksi tunniksi. 

Toiselta päivältä ei rästiin jääneitä tehtäviä. Tarkista aloittaessasi asiakkaiden määrä. 


Kolmas päivä joulukuuta.

Heräsin hirveään paniikkiin. Olinko unohtanut lomalle pyykit ulos? Olinko jättänyt lomaosakkeen avaimen palauttamatta? Kierähdin ympäri ja katselin pientä kolosta, joka olisi kotini seuraavat neljä ja puoli viikkoa. Se muistutti käsitystäni japanilaisista kapselihotelleista. Sisälle mahtui nukkumaan, vähän tavaroita sinne tänne ja jääkaappi seinustalla. Oikeastaan välillä olo oli kuin suuressa magneettikuvauslaitteessa. Olin viettänyt nuorempana pari joulua sairaalatonttuna, ja nähnyt siellä paljon kaikkea. Niistä kokemuksista en koskaan toipunut. Tartuin kahvikuppiini ja aloin kirjoittaa taas muistiotani.

Me kaikki muistamme ne lapsuuden joulut, jolloin ryömimme lumikasoissa ja teimme lumilyhtyjä. Huonommin muistamme ne aatot, jolloin taivas oli harmaa ja raskas, puut valuivat mustina kohti maata ja vesi tippui räystäiltä. 

Niinä päivinä mietit, että Joulupukilla mahtaa olla vaikeaa reen kanssa, ja vähän myöhemmin sitä, miten villavaatteet todellakaan eivät saa kastua, joten toivottavasti Pukin taatto olisi vähintäänkin polyesteriä. Ja toisaalta sitten ei: kynttiläsesonkina olisi kammottavaa palaa ilmiliekeissä. 

Kolmas päivä: muista tehdä ajosuunnitelma Pukille ja lähettää se Korvatunturille. Vahvista vararekipalvelusta tarvittaessa päivystäjän numero. 


Neljäs päivä joulukuuta.

Eräissä loppujouluissa (me emme vietä pikkujoulua, vaan keräämme niistä tietoa, tästä myöhemmin lisää) joulun jälkeen Pukki meinasi vähän kärventyä, kun ledituikut oli vaihdettu aitoihin kynttilöihin. Tunnelma oli toki autenttinen, mutta totuttuamme jo vuosikaudet nopearytmisessä tempossa elämiseen, oli sähkö- ja patterituikut todettu paljon turvallisemmaksi. Kuitenkin maalaisromanttisen-buumin räjähtäessä käsiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa, halusivat koristeluvastuussa olevat tontut kokeilla jotakin uutta. Kokeilu jäi lyhyeksi.

Tämän pukinparran korventumisen jälkeen lanseerattiin Movember, jotta kaikki voisivat välillä kulkea ilman joulunaamariaan. Tontuille, joille parta kuuluu työasuun, se kasvaa uudestaan parissa viikossa täyteen mittaan. Sitten parran kasvaminen loppuu ja tutoriaalien mukainen trimmaus alkaa. Jos tonttu päästää partansa epäsiistiksi, viestii se muistakin elämänhallinnan puutteista ja oikeuttaa varhaisen puuttumisen malliin. 

Neljäs päivä: muista tarkistaa, että kynttilät on illalla sammutettu ja uuni pois päältä. Muistamme edellen kauhulla ne kaksi talvea, kun ulkotulet polttivat rivitaloja. Kirjoita isännöitsijän nimellä varoitus avotulen käytöstä ja jaa se alueen taloihin. 

Viides päivä


Odotan jo nyt tämän vuoden loppujoulua. Se on AB Korvatunturi OY:lle ikäänkuin sesongin sammutus. Silloin saa joulurompetta edullisesti. Silloin hankitaan uutta työasua ja pistetään varastoon seuraavan vuoden ledit ja muut valoketjut. Varsinkin tukusta niitä saa edullisesti. Seuraavana vuonna ne myydään sitten vähän eri paketissa takaisin tukkuun ja kerätään voittoa. Tämä on yksi Korvatunturin tulolähteistä. Lisäksi tammikuu on mitä mainioin hetki juhlia loppujoulua – seuraavaan sesonkiin on aikaa ja monet viettävät tipatonta tammikuuta. Se vähentää tarvetta valvonnalle ja raportoinnille. 

Onpa tosi käynyt niinkin, että eräs sales manager veti tammikuun ensimmäiseen päivään jatkuneet niin hirvittävät rännit, että edes loppuvuoden Hope-lajittelut tai Joulupuu-keräykset eivät pelastaneet seuraavan vuoden lahjoja. Pukki vei tyhjän laatikon ja lahjakortin Minnesota-hoitoon. Vastaanottaja ihmetteli “Minne sota on tullut?” ja kysyi vaimolta, nytkö tämä aikoi lähteä. 

Pukin yllätykseksi vaimo nyökkäsi, nappasi ihka uuden Louis Vuittonin ja lapset käsikynkkään ja karautti Bemarilla Espooseen. Seuraavana vuonna kaikki paikalla olleet saivat lahjoja, mutta kahdessa eri osoitteessa. Lapset saivat esimerkiksi tunnetaitokirjoja, vanhemmille riittivät villasukat ja ilmastointiteippi.

Viides päivä: Osallistu hyväntekeväisyyskampanjaan jakamalla muutamia lappusia asuntojen ovista sisään. Seuraa etenemistä. 

Kuudes päivä


Ah, rauhallisempi päivä toimistolla. Itsenäisyyspäivänä ihmiset ostavat kaupan tyhjäksi nakeista, perunasalaatista ja sinivalkoisista kynttilöistä. Telkkarista katsotaan Tuntematonta sotilasta (se Laineen 1955 versio tai Louhimiehen 2017 versio, kukaan ei muista Mollbergin 1985 versiota) ja lopulta pynttäydytään, oli kutsu Isolle kirkolle juhlimaan käynyt tai ei. 

Nautin erityisesti Ahtisaaren ja Halosen ajasta, jolloin Itsenäisyyspäivän vastaanotolla alkoi näkyä entistä enemmän tavallisen rahvaan edustajistoa. Toisaalta kaipaisin entistä enemmän vanhojen aikojen kansallispukuja linnaan, sillä niitä näkee enää verrattain harvoin. Ehkä tänä vuonna joku tuunaa Hämeenpuvusta uuden, modernin version? Osaamista Suomessa modistaa ja uudistaa on kyllä, mutta rohkeutta kantaa kansallispukua toinen toistaan upeampien sifonkien ja taftien keskellä, puuttuu. 

Eva Polttilan ääni on Matti Röngän lisäksi minulle se ainoa oikea tapa kuunnella vastaanottoa. Onneksi myös Sami Sykön napakat kommentit huvittavat minua. Huhujen mukaan kaikki lapset eivät jaksa katsoa Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, mutta mitäpä minä siitä tietäisin. Kirjaan tälle päivälle kaikille aina hyvät pisteet, sillä joskus pitää voida asioita katsoa silkkihansikkaiden sormien lävitse. 

Kuudes päivä: Muista katsoa linnan juhlat. Kierrä tarkistamassa, että yksikään sinivalkoinen kynttiläpari ei tuiki enää kello 22 jälkeen. Koordinoi keskustan kanssa, että jokainen juhlija on päässyt kotiin. Kierrä lumihanget, jos tarpeellista. 

Seitsemäs päivä


Itsenäisyyspäivän jälkeen vietämme itsepäisyyspäivää. Aloitan päivän viemällä lahjan eräälle asiakkaalle, jolla on syntymäpäivä. Muistan, kun hän syntyi lähes yöllä, tuimana ja vihaisena kylmästä.  Olla nyt syntymäpäivä joulukuussa, hankalasti on käynyt. Parhaat juhlat samaan aikaan. Olisi vielä saanut nimeksikin Selma, Senni tai Aada niin olisi nimipäiväkin samassa kuussa! Mutta hauskaa toki mielestäni on, että 25.12. Ei kenelläkään voi olla nimipäivä. Samoin kuin 1.1. On vastaava tilanne. 

Itsepäisyyspäivä on jousimiehen aikaa, siis vahvatahtoisten ja tulisten tyyppien päivä. Kyllähän se välillä näkyy, kun päivänsankareilla on tahtoa monesti enemmän kuin tietoa. Toisaalta jousimies on kiva ja reilu kaveri, jonka synttäreitä tullaan juhlimaan kauempaakin. 

Empiirinen tutkimukseni on kuitenkin osoittanut, että yhä harvempi juhlii yli 30-vuotiaana syntymäpäiviään. Älkää lopettako! Kun annatte itsellene luvan olla kiireisiä, niin hirveän kiireisiä, kiire kyllä tulee. Onko syntymäpäiväsi lähellä joulua? Älä alistu siihen! Ystävät juhlivat sinua, vaikka vaihtoehtona olisi firman pikkujoulut. Sillä rehellisesti – kumpi tulee luoksesi vanhainkotiin tai sairaalaan? Työ vai ystävät, jotka sietävät pikku valuvikojamme? 

Seitsemäs päivä: aloita joulukorttivalmistelut. Konsultoi postitontulta, mikä laatikko on tehokkain. Istuta ajatukset korteista asukkaiden päähän. Tähän ilmaiskortit ovat hyviä. Muista lähettää omille ystäville pari korttia. Yhtä kiireistä teillä kaikilla on. 

Kahdeksas päivä


Sibeliuksen päivä, kahdeksas joulukuuta. Tonttuna pääsee kirjaamaan ihmisten ammatteja laajalla skaalalla. Olen onnellinen, että vuoden 2016 jälkeen ninjat, gurut ja muut epämääräiset nimikkeet ovat vakiintuneet spesialisteiksi (kiitos vaan flegmaatikko-tontut), bile-emänniksi ja content manageriksi yhdessä paid advertice spesialisteiksi ja hallitusammattilaisiksi. Business Controller, senior data analysist sekä account manager ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana jo vakiintuneet. 

Ei se kuitenkaan tarkoita, että ymmärtäisin yhtään, mitä ihmettä nuo asukkaat työssään tekevät. Kun olen usein lapsia haastatellut siitä, mitä vanhemmat työssään tekevät, saan vastaukseksi “istuu koneella ja naputtaa” sekä “huutaa puhelimeen”. Tästä olen tulkinnut, että omasta työstä ei ehkä kovin helppoa ole kertoa lapsillekaan. Eräässä saunaillassa kuuntelin, miten joku tuotti “orgaanista arvoa osakkeenomistajille erilaisten holding yhtiöiden vipuvarsien kautta”. Me saunatontun kanssa sitten siivottiin loput oluet pois, sillä eihän teksti kuulostanut yhtään tolkulliselle enää siinä vaiheessa iltaa. 

Koska suomalaisessa yhteiskunnassa monesti ammatti periytyy, olen päätellyt, että business controllerin lapsesta tulee myöhemmin junior business controll trainee. Hienoa, että tällaisia uusia urapolkuja on luotu! Näihin salaseuroihin pääsevät vain harvat ja valitut. 

Kahdeksas päivä: Kuuntele uudelleen Finlandia-hymni. Tee piparkakkutaikina, käytä joko (https://www.myllynparas.fi/reseptit/piparkakkutaikina-perinteinen) tai (https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/712105/Vaaleat%20piparit/)

Yhdeksäs päivä


Pikkujoulusesonki on täällä. Voinko lähteä pois? Se glitterin ja pettämisen määrä mistelinoksan alla! Meitä on ohjeistettu toisina vuosina tarkkailemaan tiukemmalla silmällä, toisena vuotena katsomaan läpi sormien. Kun sormien läpi näkee huonosti, onko siinä käsivarsilla oma kumppani vai kumppari, kaveri vai kaato. Juhlapaikat jaetaan tonttujen kesken ja jokaisen tehtävä on raportoida koordinoivalle aluetontulle (KORTSU) tapahtumista. 

Iltatyö kääntyy yötyöksi, jos omalle kohdalle osuu ???? juhlat, aikaisin kotiin pääsee jos saa osakseen lastentarhan tätien arki-illan karkelot. Vuoro kiertää, ja tänä vuonna minä sain Greatest place to work -finalistin. Heistä todellakin on hienoa olla siinä paikassa töissä, tykkäävät toisistaan ihan pöhköinä. Juhlat olivat pitkät, mutta raportoitavaa vähän. Syöttäessäni tietoja tietokantaan se herjasi useampaan otteeseen: niin paljon ihmisiä, niin vähän miinuspisteitä, oliko minulle tullut syöttövirhe? 

Yhdeksäs päivä: muista kerätä palava glitter pois kynttilöiden läheltä. Vaihda viina veteen. Katso, ettei kukaan tiputa silmätippoja muiden laseihin. Opettele vuoden hittitanssi (Macarena on niin ysäriä, että alkaa olla taas ok tanssia sitä). 

Kymmenes päivä


Vihdoin vuosina 2018 ja 2019 on alettu keskustella ammattinimikkeiden sukupuolisidonnaisuudesta. Muutenkin nimikkeitä on rukattu – tiedottajasta on tullut viestinnän asiantuntija ja siivoajasta toimitilahuoltaja. Lastenhoitaja on arjenohjaamisen avustaja ja juoksupoika assistentti trainee. Kun palkan ja arvostuksen pitäisi lyödä kättä päälle, lyödään lekalla käyntikorttiin uusi titteli, ja siihen voi olla tyyntyminen 0,2‰ promille palkankorotuksen kanssa, jonka vero syö. 

Kymmenes päivä: tarkista, että ne kortit, joita on tehty, ja jotka piti postittaa, on viety postiin. Vie pöydälle unohtuneet kortit postiin. Vie jääkaappeihin punaista maitoa ja jätä riisipussi pöydälle. On joulupuuron aika!

Yhdestoista päivä


Siitä on jo aikaa kun olemme viimeksi nähneet. Emme tunnistaisi enää toisiamme, tai tuntisi ainakaan. Olen ollut niin kiireinen viime vuosina. Minua neuvottiin asettamaan ura etusijalle. En jäänyt pikkukylään vahtimaan juoppojen arkea vaan lähdin. Ensin junatontuksi Veeärrälle ja myöhemmin asematontuksi Oulunkylään. Järjestötonttuilun jälkeen toimistotonttuna, paikkaajana siellä missä vain tarvittiin ja lopulta järjestyksenvalvojana koulussa. Tontulle pätkätyö sopii – viimeistään siinä vaiheessa on aika vaihtaa maisemaa kun paljastaa tietävänsä jotakin sellaista toisesta, joka ei mitenkään sen tuttavuuden perusteella olisi mahdollista. En sano, että isoveli valvoo, mutta joku sinua tarkkailee. Mutta senhän te toki tiesittekin. 

Olen nykyään Tuiru-tonttu, oikealta nimeltäni Tiuku. Erään perheen lasten mielestä Tuiru sopisi minulle paremmin ja näin kun palveluammatissa ollaan, päätin noudattaa annettua nimeä. Lisäksi monessa kulttuurissa nimetään uudelleen, esimerkiksi aseman muuttuessa, joten siirtyessäni harjoittelijasta täysivaltaiseksi viranhaltijaksi, oli vain loogista, että sain myös uuden nimen. Mitä sitten, jos nimeni kuulostaa ruskealle ja valuvalle – sellainen joulu Etelä-Suomessa on. 

On lohdullista ajatella, että virkavapaani (käytän sen pesemällä kilpikonnien kilpiä Balilla) saan tilalleni yhtä osaavan tyypin kuin sinä. Parasta olisi, jos ensi joulun jälkeen voisimme jatkaa työparina. Kyllä tässä alueessa riittäisi molemmille tarkkailtavaa, varsinkin kun uutta rakennuskantaa on tehty vanhalle jättömaalle. 

Yhdestoista päivä: Muista tarkistaa yhteystiedot, ja se osoite, johon paketit ohjautuvat. Tarkista, että joulun paketit ovat viimeistään nyt postissa ja että ne kortit, viimeisetkin, on laitettu punaisessa kuoressa postilaatikkoon. Ala kaivaa kaappien nurkista niitä elokuussa hankittuja lahjoja esiin, joita kukaan ei enää muista. 

Kahdestoista päivä


Olen aivan tavallinen tonttu. En juntti saunatonttu, en kärttyinen metsätonttu enkä varsinkaan sellainen punaisiin pukeutuva kreisibailu-joulutonttu. Tonttu. Minulla on ihan tavalliset vaatteet ja jos tulisin sinua vastaan kadulla, voisit ajatella korkeintaan, että jännä, miten joillakin pisamia on talvellakin ja onpa kiva, oma, boheemi tyyli. 

Kuulun niihin tonttuihin, jotka pysyttelevät näkymättöminä pysymällä näkyvissä. Uskotpa tonttuihin tai et, me ja jouluenkelit uskomme sinuun. Me olemme ne lämpimät ajatukset kun jonotat loputtomassa hiessä tarjouskahvia ja edessä oleva mummo päästää sinut vähillä ostoksilla edelleen. Me olemme ne helpotuksen tunteet, kun nuori mies juoksee sinut liikennevaloissa kiinni ja ojentaa tippuneen bussikorttisi. Me olemme ne puhelinliittymien tarjouskauppiaat, joiden avulla säästät vuodessa 249,50 euroa ja saat uuden modeemin kaupan päälle. 

Kahdestoista päivä: kilpailuta vakuutukset, tarkista lehtitilaukset, keksi mahdollisimman monta hommaa, joilla harhautat itsesi huomaamasta, että jouluun on enää alle kaksi viikkoa aikaa. 

Kolmastoista päivä


Monesti kysytään, mistä tontut tulevat. Jätän tuon vastauksen tämän vuoden Joulukalenterille – sille ainoalle ja oikealle, jota TV2 näyttää. Muistelen edelleen lämmöllä Histamiinin seikkailuita, joskin nopeutuneessa maailmassa sen pitkäpiimäinen klipetiklop ei jaksaisi enää kiinnostaa ja kelaisinkin sieltä täältä eteenpäin. 

Muistan kuitenkin eteeriset merenneidot ja vähän kömpelöt nuket, raivostuttavat hokemat ja lattean loppuratkaisun. Onko oikeastaan mitään väliä, mistä tontut tulevat? Onko tontut rekrytty vai synnytäänkö tontuksi? Jos katselet ympärillesi, mieti rehellisesti: miten lähellä tai kaukana olet omien vanhempiesi tai isovanhempiesi asettamasta mallista työelämässä? Jos nyt molemmat ette satu olemaan hammaslääkäreitä tai puisto-osaston työntekijöitä, tarkastele vähän enemmän: myös suuhygienisti työskentelee hampaiden parissa ja floristi ymmärtää kasvien päälle. Tai ehkä toteutat omien vanhempiesi toiveita ja unelmia omassa ammatissasi ja siirrät omia toiveitasi lapsillesi. 

Niin ihminen toimii, ja niin lauma toimii. Olkoonkin, että jokainen voi olla oman onnensa seppä, saa olla melkoinen Seppo Ilmarinen, että muuttaa sammon yhdellä iskulla kirkkaaksi timantiksi. Sen sijaan määrätietoisella työllä voi neljässä sukupolvessa tehdä jo luokkatrippauksen jos toisenkin, kun stepit ovat valmiina. Tätä kannattaa miettiä varsinkin silloin, jos koet, että jokainen voi itse tehdä oman onnensa ja jokainen köyhyyteen tai muihin ongelmiin ajautunut on omista asioistaan vastuussa. Tiettyyn pisteeseen, kyllä, mutta onko silti sattumaa, että eliitissä Suomessa on niin paljon ruotsinkielisiä sukunimiä?

Kolmastoista päivä: muistele taas kerran, miten ruotsinkielinen versio Santa Luciasta menee. Hyräile sitä, tartuta se jokaisen lähelle tulevan mieliin ja korviin. Tarkista, ettei valvomissasi kouluissa Lucian kynttilässä ole enää oikeita kynttilöitä, huh huh! Merkitse kalenteriin jouluostoksien päivä. 

Neljästoista päivä


Tontuilla on näinä aikoina väestövastuu varsin monesta – välillä puhutaan, että hyvään valvomiseen riittäisi yksi tonttu 250 asukasta kohden, toisinaan 25. Tonttujen ammattiliitto, ATOMILIIVI (ammattitonttujen militanttiliitto ja Viestintä) ajaa jokaista 1,4 neliökilometriä kohden yhtä tonttua, mutta eihän se ole mitenkään järkevää, sillä kaupunkikeskuksissa määrä voi silloin nousta tuhansiin. 

ATOMILIIVIn toiminnassa on muutenkin viime vuosina näkynyt Pohjois-Suomikeskeisyys, sillä Korvatunturia pidetään edelleen Suomen tonttupääkaupunkina, vaikka kyllähän arkijärkikin sen kertoo: enemmän meitä on siellä, missä ihmisiä on. Tonttujen virkoja on esimerkiksi yhdistetty ja lakkautettu Kajaanissa. Tonttujen YT:t ovat oikeastaan yksi korneimmista jutuista joita voi olla – yhteistoimintaa tontuille, joiden koko olemassa olo perustuu sille, että tehdään yhdessä.

Neljästoista päivä: jätä pöydälle auki jouluruokien lista ja valkoinen paperi kynän kanssa. Tarkista, että kauppalista alkaa syntyä. Lisää oma suosikkiruoka listalle. Ei kukaan sitä huomaa, tänä vuonnakaan.

Viidestoista päivä


“Ei jukolauta” minä parahdin avatessani päiväviestimen. Taas uusi tapa pisteyttää ja raportoida asukkaiden toimintaa, ja tietysti kiireellisesti. Raportin tekeminen veisi taas illan, jonka olin suunnitellut viettäväni tuijottaen Netflixiä, tutkimusmielessä, tottakai! “Mitä tällä kertaa kerätään?” jupisin mielessäni ja luin eteenpäin. Liikennesääntöjen noudattamista, joululiikenteessä. “Lähtisivät aiemmin, ei tarvitsisi töötätä, kaahata tai kiroilla” minä pudistelin päätäni ja räpsyttelin ripsiäni.

Mutta sitten tartuin tuumaan. Kolmen kuukauden päästä makaisin lämpimällä hiekalla ja katselisin, miten munasta kuoriutuvat kilpikonnat matkaisivat kohti vettä. Minä olisin heidän ja kotkien välissä. Ei ollut helppoa olla kilpikonna, ei tonttukaan. 

Kirjoitin päiväkirjaani: 

Tonttujen työssä korostuu myös data. Keräämme kiistellylle Gausin käyrälle kaikki lahjansaajat. Siksi aikuisten on välillä vaikeaa uskoa meihin tonttuihin. Heidän toiminnassaan kun on paljon enemmän sellaista, josta annetaan miinuspisteitä. Lasten toiminta on perinteisesti suoraviivaisempaa. On vähän eri asia, jos Vili-Jessica läimäisee lapiolla Erno-Raunaa, joka on heittänyt hiekkaa naamaan ja sanonut pipoa rumaksi (kateudesta) kuin se, että Seppo on syönyt Railin pullan jääkaapista, vaikka siinä luki gluteeniton ja RAILIN. Tai se, jos Tenho savustaa Urmaksen ulos yhteisestä työpaikasta, koska sattui olemaan sitä mieltä, että Urmas tekee työnsä huonosti. 

Meidän datajärjestelmässämme arvioidaan, miten jokainen pystyy tai ei pysty vaikuttamaan toimintaansa. Myös liiasta kiltteydestä saa miinusta. Vuoden aikana pitää pystyä sanomaan ainakin 14 kertaa vakuuttavasti EI tai muuten kieltäytymään. Jos siinä ei onnistu JA myöhemmin jupisee itsekseen, että olisipa pitänyt kieltäytyä, taas ropisee niitä miinuksia. 

Viidestoista päivä: tarkista viimeistään tässä kohti, että joulun toivelistat ovat löytäneet perille, syötetty järjestelmään ja priorisoitu. 

Kuudestoista päivä


Väitetään, että keräämme tietoa vihkoihin. Tieto on äärimmäisen vanhentunut. Digitalisaatio saavutti ensimmäisenä Korvatunturin. Tämän kokoisen tiedonhallinnassa SharePointit ja M-Filesit ovat vastaantulijoita. IT-hallinto imee parhaat koodarit, sillä palkan lisäksi meidän kanssamme voi oikeasti sekä pelastaa maailman, sekä viettää pitkää sapattia. Duuni on aidosti vapaa sijainnista. Eli jos tuttavissasi on joku, joka tuntuu ansaitsevan elantonsa jossakin lämpimässä (Bali on suosittu) maassa, etkä oikein ymmärrä, mitä hän tekee, hän saattaa olla datatonttu. 

Koska kohtaantopula huomattiin jo viisitoista vuotta sitten, on datatonttuja voitu suorarekrytä jo siitä asti. Nykyiset “downshiftaajat” työskentelevätkin yleensä tämänkaltaisissa töissä. Ja kun he ovat kaukana maailmalla, on paljastumisen riski pieni. 

Anteeksi kaikki te, jotka nyt paljastuitte. Väittäkää edelleenkin etsivänne itseänne. Sehän on totta: eihän siitä enkryptatusta datamäärästä mitenkään itseään ja omia tietojaan vuodelta 1987 löydä mitenkään. Mutta vinkki, sinä vuonna taisit katkaista pihasta vuorimännyn oksan, talloa naapurin kukkapenkkiä sekä sanoa muutaman vessasanan ja silti saada Ilveksen fanipehmolelun. 

Kuudestoista päivä: Koordinoi lahjat, paketit, posti ja ruoka. Jätä vihjeitä siitä, miten nyt on viimeinen hetki hoitaa se ja tämä ja tuo. Tilaa lumisade jouluksi; se voi olla jo myöhäistä, mutta ainahan voi yrittää. Viime vuosina parhaiten tilaus on onnistunut kansainvälisten verkkokauppojen kautta. 

Seitsemästoista päivä


Leluja ja muita lahjoja on vain määrätty määrä. Lahjojen hankinnalla voidaan tukea suomalaisia pienyrittäjiä tai kannattaa suurkansallisia yrityksiä. Tästä kiistellään ATOMILIIVIssä sekä paikallisten tonttuvaikuttajien parissa. Onko tontun työ kansallista vai kansainvälistä? PItääkö kansalle antaa, mitä se haluaa, vai mitä se tarvitsee? 

Joitain vuosia sitten saimme onneksi myös Seurakunnan houkuteltua mukaan. 

Minä kurkistelin taas tapani mukaisesti talojen ikkunoista sisään, vaikka pääsin toki kaikkiin valvontakamerajärjestelmiinkin.

Seitsemästoista päivä: huolehdi, että päiväkodin ja koulujen henkilökunnalle on jotakin muistamista kauniissa paketissa. Asenna kalenteriherätykset ja herätyskellot muistuttamaan esiintymisistä ja harjoituksista. Tilaa joulukalat.

Kahdeksastoista päivä


Tonttujen toimintaa valvoo TOVERI eli Tonttujen Vertais- ja Rehellisyysinstituutio. Nauramme aina, kun näemme uuden kautta Big Brotheria. Miten onkaan voitu viedä niin käsittämätön formaatti julkaisuun – ja niin usein! TOVERIn tehtävät ovat hyvin samankaltaisia, mutta saamme itse priorisoida tehtävämme ja kaikki vastaavat suoraan alueellisislle suurtontuille ASUtontuille. Tonttujen organisaatio on matala, sillä niin mekin olemme. Olemme myös aidosti Lean (kyllä, liumme), Agile (kyllä, muuntaudumme) ja aika monta muutakin termiä. Jopa Vuosityöaika (VTA) on meillä keksitty jo ennen kuin se tuli kaupallisiin puheisiin. 

Kahdeksastoista päivä: Kuten olet jo varmasti huomannut, lista ei ole kaiken kattava. Tee oma to-do-joululista ja koita pysyä sen noudattamisessa mukana. Jos tuntuu, että et muista kaikkea, ole luultavasti unohtanut jotain olennaista, kuten joulukuusen, joulutähden, naapurien joulukukan tai callunat, kanervat, joulutähden tai amarylliksen. Amaryllis! Se on edelleen varastossa! Ei ehdi täksi jouluksi enää sipulista. 

Yhdeksästoista päivä


Random act of Kindness on muuten tonttujen kehittämä liike. Siinä tehdään hyvää satunnaiselle tuttavalle, hyvänpäivän tutulle tai kenelle tahansa. Kaikki alkoi eräästä viisaasta tontusta, joka oli koulutuksesta saanut monta uutta ideaa toteuttaa tonttujen ideologiaa. Kokeilepa, mitä tapahtuu, jos vaikka kehuisit työkaveria tai veisit työpaikan taukohuoneeseen pullaa – ilman hehkuttamista siitä, kuka toi ja mitä! Toki, yksityisyyttä vaalivina aikoina moni saattaa säikähtää esimerkiksi kirjettä ilman nimeä tai lahjaa joka vain ilmestyy. Meidät on niin vahvasti iskostettu uskomaan, että ilmaista lounasta ei ole olemassakaan. Niin kuin ei olisi hyviä tekojakaan ilman taka-ajatuksia. 

Yhdeksästoista päivä: Yllätä joku tänään positiivisesti. Mitä nimettömämpi ja arvaamattomampi olet, sitä parempi. 

Kahdeskymmenes päivä


Tontut ovat myös tasa-arvoisia. Siinä missä teillä on äänestysjärjestelmiä, meillä on suoravaali. Äänestämme ASUtontut (eli alueelliset pomot), VIETit (viestintätontut), ARTUT (eli arviointi- ja tutkintotontut) aina kymmenen vuoden välein. Kausi on pitkä, mutta toisaalta tehtävän oppiminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Maailma muuttuu koko ajan, ja vielä ennen vuotta 1800 riittä vaalin järjestäminen harvemmin. Tonttujen keskuudessa on puhuttu myös “puolue”-järjestelmästä, mutta sen organisointi on koettu vaikeaksi. Ideologioita tonttujen keskuudessa on vähintäänkin kolme suurta ja sitten lukuisia pienempiä. Seuratessamme suomalaista politiikkaa suoravaali on tuntunut paremmalle. Tonttujen järjestelmässä pelkällä politiikalla ei voi pärjätä. Pitää olla muitakin ansioita kuin kyky päättää. Tuntuma kenttään, asukkaisiin ja tonttuyhteisöön tulee säilyttää, jotta päätökset ovat mahdollisimman onnistuneita. 

Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

TUPA eli tulospalkkiotavoitteisiin olisi jotenkin päästävä. Tavoitteet olivat muuttuneet vaativammiksi ja tiukemmiksi vuosi vuodelta – välillä tuntui, että niin tiukoiksi ja vaativiksi, ettei niihin enää tavallisella suoriutumisella päässyt. Koko vuoden sai kehitellä omia metodejaan, joilla edellisen vuoden mittarit ylittyisivät. Yleensä siihen kuitenkin tarvittiin tauotonta työtä koko marras- ja joulukuun, että päästiin lähelle totetumista. Monet asiat eivät kuitenkaan olleet kiinni meistä tontuista, vaan esimerkiksi ympärillä pyörivä maailma sekä ilmastonmuutos vaikutti tavoitteisiin. Vuonna 2010 tavoitteisiin kirjoitettu Valkean joulun -sääntö tuntui ruuhka-Suomessa lähinnä ilkeilylle, mutta toisaalta osui päättäjien lahjasaldoon. Miten niin muka ei voisi pikkuinen Suomi vaikuttaa päästöihin? Kyllä jokainen oman osansa verran saattoi kantaa kokoon. 

Teollisuus ja autot olivat ne, jotka meillä oli otettu syyniin. Viimeisimpänä saatiin menemään läpi liha pahan alkuna ja juurena. Yli sata vuotta siinä menikin, että Suomessa ehditiin unohtaa, mistä jouluruuatkin tulevat. Meillä on lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa – toki kinkkukin, mutta kasvispainotteisia ne perinteisimmät ovat. Parin sadan vuoden takaa on tuttu jo rosolli eli sallati, ja jouluruuiksi herkkuja on nimitetty kekrin eli sadonkorjuujuhlan takia. Mutta ymmärtäähän sen, että asiat unohtuvat. Kolme sukupolvea näkee vain sadan vuoden taakse, ja on helpompaa elää nykyhetkessä kuin katsoa taakse- tai eteenpäin. 

Kahdeskymmenestoinen päivä

Minä yritin pitää jotenkin kasassa itseni. Mitä ihmettä – ei kinkkua joulupöytään? Ei kalaa? Mitä ihmettä oli tuo porkkala, joka kyllä etäisesti näytti ilman silmälaseja kalalta, mutta oli rapempaa, kuin vakuumipakattu kala. 

Oli liikaa muutoksia. Lapsille palveluita lahjaksi, ei enää käpylehmää tai ponitaloa. Aikuisille ei enää villasukkia, elleivät ne olleet jotenkin kuulisti hipsterit, sellaiset, kuin mummo olisi ne tehnyt, vaikka oikeasti ne oli tehnyt mainostoimistoa työkseen pyörittävä kolmekymppinen mies sokeiden lampaiden yöllä keritystä villasta, joka oli värjätty kurkumalla ja syksyn sienisadolla. Tai sitten sukkien takana oli joku sukkagate, sukkahaaste tai joku muu, mistä saattoi räpsiä kuvia ja jakaa toisille, kaukanakin asuville asukkaille. 

Minä koitin kovasti kutoa perässä, mutta tällä tahdilla aikaan sain vain harmaata kalastajaa vihreällä raidalla. Olisipa edes ollut vauva-alpakan lankaa, mutta vihaisen lampaan karhealla mentiin. 

Kahdeskymmeneskolmas päivä

Kirjoitin itselleni muistiin: 

Kouluissa teemme työtä ohjaavina tonttuina. Me istumme resurssipankeissa ja pääsemme sijaistamaan aina päiväksi pariksi – siihen haastavimpaan luokkaan. Tämä innovaatio kehitettiin yhtä aikaa peruskoulu-uudistuksen kanssa ja nyt, resursseja tiukennettaessa, yhteistyö on uhattuna. Kun naapuriluokan opettaja vastaa myös sijaisen tehtävistä, meiltä jää paljon dataa saamatta. Onneksi toisissa kouluissa olemme saaneet tehdä hedelmällistä yhteistyötä toimitilahuoltajien ja koulun keittiön kanssa. Ammattikoulussa meitä näkyy nykyään vähemmän, sillä teemme paljon etsivää työtä. Jos opiskelija ei tule paikalle, meidän tulee käydä kohteessa tutustumassa tilanteeseen. 

Kahdeskymmeneskolmas päivä: Tarkista, että paketeissa on nimi, ja että ne ovat oikeilla paikoillaan. Vahvista Pukin reitti, tarkista säätiedotus. Kertaa suunnitelmat B, C ja D. Osallistu Joulun etäkonferenssiin ja tee viimehetken muutokset. 

Kahdeskymmenesneljäs päivä; jouluaatto

Olin paketoinut, puunannut ja juossut asioilla koko yön. Projektiduunin loppusprintit olivat pahimpia. Selkää ja silmiä särki, tuntui, että kurkkua kuivasi ja olisin voinut helposti nukkua koko tammikuun. Oikeastaan niin voisin kohta tehdäkin, nukkua ja levätä esimerkiksi Bahamalla Pina colada kädessäni. Läppäisin itseäni poskelle. Nyt ei todellakaan ollut aika antaa ajatusten harhautua. Pukin etutonttu EPPU (Erityinen Pukkia palveleva urhoikas) tulisi keräämään kohta jokaisen asukkaani lahjat ja minulla oli vielä ukset ja muut ruksimatta. Yhtenä jouluna, kun olin vielä HARTTU (Harjoitteleva ahkera ruttuinen tonttu) yksi lahja jäi antamatta. Sen lapsen itkua en unohda koskaan. Kun toimitin paketin perheen vaatehuoneeseen seuraavalla viikolla, lapsi itki onnesta, samalla kun nukke itki ja kakkasi hänen ja hänen äitinsä päälle. 

Hirveä härdelli kiihtyi koko päivän. Lapset riehuivat ensin toistensa ja sitten serkkujensa kanssa. Sokeripalojen määrä vain vilisi silmissäni, kun salmiakit, kuivatut hedelmät, suklaakonvehdit ja marmeladi katosivat pöydiltä. Välissä valitettiin siitä, miten hirveää laatikot ovat vuosi vuodelta ja miten ensi vuonna nekin sietäisi ostaa kaupasta – ja kehuttiin luomukinkkua, maistuu ihan tässä se Pasin tekemä työ pelloilla ja tulee mieleen Juicen Sika, pakko on kuunnella joka vuosi Juicen sika. 

Ja yhtäkkiä, kaikki oli loppu ja tuli aivan hiljaista. Avasin varovasti kattilakaapin oven ja pidätin hengitystäni. Valoista oli päällä enää pimeänajan valot sekä joulukynttelikkö. Pöydälle oli nostettu pipareita ja vihreitä kuulia. Glögi höyrysi mukissa. Katselin ympärilleni, mutta oli aivan hiljaista. Sivuseikka, että oli lasten nukkumaanmenoaika ja sokeriöverikierrokset vaativat kaksi vanhempaa taltuttamaan lapsukaiset. Minä halusin uskoa, että glögi ja piparit olivat minulle ja kävin niihin kiinni. Miten hyvälle ne maistuivatkaan! 

Tarkastelin joulukonsulttimuistiotani. En ollut varma, oliko se riittävä työnantajalleni, mutta itse olin tyytyväinen. Ja jos se ei riittäisikään, voisin täydentää sitä kesään asti. Keräsin tavarani laukkuun ja varmistin vielä, että matkalippu oli repussani. Tonttucoladat – minä tulen!  

Tarkistin vielä, että olin tallentanut kaiken tarpeellisen ja että linkki videomuistioon löytyisi datapankista. Kirjoitin saatteeksi: Älä koskaan unohda joulun ihmettä. Uskotpa meihin tai et, me uskomme sinuun. Suljin oven takanani ja lähdin kävelemään hangessa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Mukavaa joulua! Peppi Tervo-Hiltula,2019

joulukuu 1, 2019

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *