Joulukonsulttimuistio, osa 3

Kolmas päivä joulukuuta. Heräsin hirveään paniikkiin. Olinko unohtanut lomalle pyykit ulos? Olinko jättänyt lomaosakkeen avaimen palauttamatta? Kierähdin ympäri ja katselin pientä kolosta, joka olisi kotini seuraavat neljä ja puoli viikkoa. Se muistutti käsitystäni japanilaisista kapselihotelleista. Sisälle mahtui nukkumaan, vähän tavaroita sinne tänne ja jääkaappi seinustalla.

Oikeastaan välillä olo oli kuin suuressa magneettikuvauslaitteessa. Olin viettänyt nuorempana pari joulua sairaalatonttuna, ja nähnyt siellä paljon kaikkea. Niistä kokemuksista en koskaan toipunut. Tartuin kahvikuppiini ja aloin kirjoittaa taas muistiotani.

Me kaikki muistamme ne lapsuuden joulut, jolloin ryömimme lumikasoissa ja teimme lumilyhtyjä. Huonommin muistamme ne aatot, jolloin taivas oli harmaa ja raskas, puut valuivat mustina kohti maata ja vesi tippui räystäiltä. 

Niinä päivinä mietit, että Joulupukilla mahtaa olla vaikeaa reen kanssa, ja vähän myöhemmin sitä, miten villavaatteet todellakaan eivät saa kastua, joten toivottavasti Pukin taatto olisi vähintäänkin polyesteriä. Ja toisaalta sitten ei: kynttiläsesonkina olisi kammottavaa palaa ilmiliekeissä. 

Kolmas päivä: muista tehdä ajosuunnitelma Pukille ja lähettää se Korvatunturille. Vahvista vararekipalvelusta tarvittaessa päivystäjän numero.

joulukuu 3, 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *