Joulukonsulttimuistio, osa 11

Siitä on jo aikaa kun olemme viimeksi nähneet. Emme tunnistaisi enää toisiamme, tai tuntisi ainakaan. Olen ollut niin kiireinen viime vuosina. Minua neuvottiin asettamaan ura etusijalle. En jäänyt pikkukylään vahtimaan juoppojen arkea vaan lähdin. Ensin junatontuksi Veeärrälle ja myöhemmin asematontuksi Oulunkylään. Järjestötonttuilun jälkeen toimistotonttuna, paikkaajana siellä missä vain tarvittiin ja lopulta järjestyksenvalvojana koulussa. Tontulle pätkätyö sopii – viimeistään siinä vaiheessa on aika vaihtaa maisemaa kun paljastaa tietävänsä jotakin sellaista toisesta, joka ei mitenkään sen tuttavuuden perusteella olisi mahdollista. En sano, että isoveli valvoo, mutta joku sinua tarkkailee. Mutta senhän te toki tiesittekin. 

Olen nykyään Tuiru-tonttu, oikealta nimeltäni Tiuku. Erään perheen lasten mielestä Tuiru sopisi minulle paremmin ja näin kun palveluammatissa ollaan, päätin noudattaa annettua nimeä. Lisäksi monessa kulttuurissa nimetään uudelleen, esimerkiksi aseman muuttuessa, joten siirtyessäni harjoittelijasta täysivaltaiseksi viranhaltijaksi, oli vain loogista, että sain myös uuden nimen. Mitä sitten, jos nimeni kuulostaa ruskealle ja valuvalle – sellainen joulu Etelä-Suomessa on. 

On lohdullista ajatella, että virkavapaani (käytän sen pesemällä kilpikonnien kilpiä Balilla) saan tilalleni yhtä osaavan tyypin kuin sinä. Parasta olisi, jos ensi joulun jälkeen voisimme jatkaa työparina. Kyllä tässä alueessa riittäisi molemmille tarkkailtavaa, varsinkin kun uutta rakennuskantaa on tehty vanhalle jättömaalle. 

Yhdestoista päivä: Muista tarkistaa yhteystiedot, ja se osoite, johon paketit ohjautuvat. Tarkista, että joulun paketit ovat viimeistään nyt postissa ja että ne kortit, viimeisetkin, on laitettu punaisessa kuoressa postilaatikkoon. Ala kaivaa kaappien nurkista niitä elokuussa hankittuja lahjoja esiin, joita kukaan ei enää muista.

joulukuu 11, 2019

Avainsanat: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *