#järjestöpäiväkirja: Omakamu yhdistää ihmisiä

Rakas #järjestöpäiväkirja,

 

Yksinäisyys. Harva säästyy siltä tunteelta. Puhutaan elämäntapaystävyydestä, elämäntilanneystävyydestä, vanhoista ystävistä, uusista ystävistä, juurista ja tukiverkkojen puutteesta. Puhutaan siitä, miten voidaan olla yksinäisiä seurassa ja siitä, miten sosiaalinen media voi ruokkia yksinäisyyden tunnetta.

 

Kaveritoimintaa organisoi useampi järjestö vähän eri näkökulmasta. Pääsin vierailulle OmaKamun toimistolle.

Vapaaehtoisia Kamuja PikkuKamuille

 

Taneli Saari keskustelee innokkaasti Iiris-talon aulassa Itä-keskuksessa tuttavansa kanssa ja kättelee reippaasti. Näkövammaisten tarpeet on huomioitu Iiris-talossa erityisen hyvin, mutta viime vuosina taloon on tullut vuokralle myös muita järjestötoimijoita. Järjestötoimija on myös OmaKamu, kahden miestyöntekijän pyörittämä järjestö. Vuonna 2013 toiminnan aloittanut Omakamu kouluttaa ja yhdistää toisiinsa perheitä ja aikuisia ystäviä.

 

“Koulutamme vapaaehtoisia kamuja lasten ja nuorten aikuisiksi ystäviksi” Saari summaa toiminnan keskeistä painopistettä. Ideana on synnyttäää pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, joiden kestolle ei ole määritelty takarajaa. Saari kertoo, että toiminnanjohtaja Pekka Puukon oma kokemus on, että ystävyys voi hyvin kestää parikymmentä vuottakin.

 

OmaKamu on löytänyt ensimmäiset ystäväparit vuonna 2014. Saari kertoo, että monet ystävyyssuhteet ovat säilyneet jo neljä vuotta. Monesti tapaamisia on ensin tiiviimmin ja sitten perheiden tarpeen mukaan.

 

Kohti valtakunnallista toimintaa

 

Taneli Saari kertoo, että Omakamu toimii “franchicing” periaatteella: he itse pyörittävät toimintaa pääkaupunkiseudulla, mutta esimerkiksi Hämeenlinnassa toiminta on hyvin samankaltaista ja saman nimen alla Hämeen Setlementin koordinoimana. Vaikka malli on kopioitavissa, se on maksutonta.

 

Toiminta leviää muiden järjestöjen kautta, joten OmaKamun toivotaan saavuttavan aito valtakunnallisuus. “Olemme pieni toimija, koulutamme yhteisöjäseniä muihin järjestöihin”.

 

Toiminnanohjaajana toimiva Taneli Saari kertoo, että perheet tulevat mukaan Omakamun toimintaan ottamalla itse yhteyttä. Vinkin OmaKamun toiminnasta perheet ovat saaneet esimerkiksi perheneuvolan, diakoniatyön tai perheentuen kautta. Saari kuitenkin korostaa, että heille ei tarvita lähetettä. Syitä etsiä aikuista kaveria lapselle Saari listaa neljä yleisintä.

 

Noin 90% Kamua hakevista lapsista on poikia. Monet heistä ovat yksinhuoltajaäitien poikia. Toinen syy etsiä aikuista Kamua on verkostottomuus eli esimerkiksi tukiverkkojen puute. Näistä tapauksista noin ⅓ on maahanmuuttajaperheitä. Kolmas syy etsiä Kamua on perhettä kuormittava tilanne tai diagnoosi kuten sairaus tai vamma. Neljäs syy ovat sosiaaliset taidot ja niiden vahvistaminen. Lapsi saattaa olla esimerkiksi yksinäinen tai kiusattu ja tarvitsee siksi erityistä tsemppaamista.

 

“Pyrimme auttamaan ennaltaehkäisevästi. Se näkyy niin, että pyrimme siihen, ettei ammatillista tukea tarvitsisi” Saari kertoo. Toiminnan taustalla on positiivisen vahvistamisen pedagogiikka ja turvallisen aikuisen malli tukemassa elämänhallintaa.

 

PikkuKamut, joiksi toiminnassa mukana olevia lapsia kutsutaan, ovat tyypillisimmin 6-10-vuotiaita. Saari kuitenkin kertoo, että kotisivuilla määritellään sopivaksi iäksi tulla mukaan 4-14-vuotiaat. “Tapaan itse 12-vuotiasta poikaa ja olen ajatellut että tapaamiset saattavat harventua teini-iässä” hän kertoo esimerkkinä siitä, miten ikä vaikuttaa kamujen suhteeseen: “Teini-ikään kuuluu itsenäistyminen”.

Kamun tilanteen täytyy mahdollistaa osallistuminen PikkuKamun elämään

 

Saari työskentelee OmaKamussa STEAn rahoittamassa hankkeessa, joka on alkanut vuonna 2016 ja päättyy vuoden 2018 lopussa. “Minun tärkein työni on saattaa ihmisiä yhteen ja tukea” Saari kertoo ja selittää hänen työnsä sisältävän esimerkiksi retkien järjestämistä sekä yhteyden pitämistä perheisiin.

 

Pääkaupunkiseudulla on noin 65 koulutettua kamua, joista on muodostettu noin 50 aktiivista kaveriparia. Saari kertoo, että Kamujen kursseilla järjestetään ensin alkuhaastattelu, jonka jälkeen on ryhmätapaamisia. Kurssin päätteeksi käydään vielä loppukeskustelu.

 

Saari kertoo, että syitä jättää kurssin jälkeen kamuksi ryhtyminen voi olla monia: uusi työ, parisuhdekriisi, omakotitalon rakentaminen – “tilanne voi olla sellainen, että omassa elämässä on paljon menossa”. Tilannetta voidaan kuitenkin tarkastella uudestaan: Kamuksi voi ryhtyä vähän myöhemminkin tai sopivan PikkuKamun löytyessä. Saari muistuttaa, että omien voimavarojen riittävyys on äärimmäisen tärkeää: “Tämän pitää olla mielekästä molemmille”.

 

PikkuKamujen odotusaika vaihtelee. Aina on odottamassa lapsia. Saari kertoo, että sopivan Kamun löytäminen voi olla haastavaa: perhe, kielitaito, asuinpaikka, ikä, kulttuuri tai yhteiset tekemiset vaikuttavat sopivien parien löytymiseen. Saari kertoo, että välillä odotusaikaa ei kuitenkaan ole, jos palaset loksahtavat kohdilleen: “Nyt tuli juuri yksi hakemus ja juuri sopivasti koulutettu Kamu”.

 

Vapaaehtoisia löytämässä

 

Saari kertoo, että tammikuussa 2018 OmaKamu järjesti yhteisen rekrytointitilaisuuden Helsingin kaupungin kanssa.

 

“Meillä on Kamuina noin puolet naisia ja puolet miehiä” Saari kertoo ja lisää, että perustajajäsen ja toiminnanjohtaja Pekka Puukko on ollut aiemmin mukana Mieskaveri-toiminnassa.

 

“Aikuisia, joille Omakamu toiminta sopisi, on pilvin pimein!” Saari kertoo ja jatkaa “Meillä on mahtavia vapaaehtoisia mukana toiminnassamme. Tennistähti Jarkko Nieminen järjesti päättäessään uransa Rock Slam -päätöskonsertin Tavastialla. Sen tulot lahjoitettiin OmaKamun toimintaan!”

Tietojenkäsittelystä ihmisten pariin

 

Kun Taneli Saari oli kirjoittanut ylioppilaaksi, hän lähti opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Jossain vaiheessa hän huomasi, että päivien koostuminen koodaamisesta ei tuntunutkaan omalle. Hän kaipasi ihmisten pariin ja vaihtoi opiskelualaa. Eettisyys ja omien arvojen mukainen työ löytyi ihmisten parista.  

 

Sosionomitaustainen Taneli Saari on ennen OmaKamua työskennellyt monipuolisissa tehtävissä, mutta tämä on hänen ensimmäinen järjestötyönsä. Hän on työskennellyt esimerkiksi ammattikorkeakoulussa ja perhetyössä: “Olin mm. kehittämässä vankilaan suunnattua perhetyötä, mikä oli mielenkiintoista” Saari kertoo.

 

“Työn vastapainona ehdoton henkireikä on musiikin harrastaminen” Saari kertoo. Hän tekee musiikkia, on toiminut musiikkitoimittajana sekä on vetänyt musiikkipajoja lapsille.

 

Omassa työssään Saari kertoo olevan palkitsevinta kaverisuhteiden, jotka kestävät pidempään

 

“OmaKamu-toiminta on kaikille osapuolille palkitsevaa, merkityksellistä toimintaa, johon mukaan voi tulla kuka tahansa luotettava aikuinen!” Saari kannustaa.

 

Kasvatetaan verkostoja!
error

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *